tiistai 8. huhtikuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta

Äipän touhut-blogista sain haasteen viisi kuvaa arjesta.
No tässäpä näitä tulee, päivät kuluu näissä ympyröissä, 



 työkaluina, kalenteri, tietokone, kuplamuovi ja sen sellainen. Joinakin päivinä tuntuu, että kalenterissa ei riitä päivät eikä päivässä tunnit.


 Illalla kotona odottaa mies ja Tuisku-koira, molemmat ovat aina vailla lenkkikaveria.
Tuisku tuli meille puolivahingossa, minä joka aina olen sanonut ettei rakin rakkia meille laiteta, mutta kun pojan koira tarvi majapaikkaa täältähän se löytyi, ja jäädääkseen tais tulla Tuisku.


 Lenkkeilyn, uinnin, jumpan, hiihdon jne lisäksi tietysti käsitöitä laidasta laitaan. Matonkutominen on vielä hetken tovin tapetilla. Yksi loimi on vielä kesken ja sitten kangaspuut pääsee kesälomalle.


Kelim ompelu on se minun suuri intohimoni, jos se ei ole aikaisemmin vielä tullut selville, mutta myös kaikki muukin käsityö kiinnostaa, tikkaus, virkkaus, kahvipusseja on tullut kokeiltua jne.
Kuvassa on Kelimillä päällystetty tuoli ja alla trikoosta virkattu  matto.

Nyt syyhyis kynnet jo pihamaalle ja kasvihuoneeseen, mutta vielä täytyy malttaa hetki.

Viime aikoina on niin vähän enää tullut blogistaniassa seikkailtua, että onpa vaikea haastetta eteenpäin laittaa, mutta kokeillanpa Miraa Prinsessablogista ja aivan vain sen takia, että Mira oli edellisen postauksen Käsityöristeilyllä, yhtenä esittelijänä. Muutamalla sana vaihdettiin ja todella ihania juttuja on Miran blogissa.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Käsityöristeily Viking Line

 Matkalla käytiin ihailemassa Tyrvään kivikirkkoa
 Lauantai iltapäivästä Sunnuntaihin puoleen päivään vietettiin Naantalin kylpylässä
 Sunnuntaina Turun messukeskuksessa oli piha ja puutarhamessut

 Ja laivaan menoa odotellessa käytiin syömässä paikallisia herkkuja, jälkiruoka pitza naminami
 Ja laivalla soviittiin että kuvia saa ottaa ja omiin tarpeisiin julkaista.
Risteilyn oli järjestänyt Viking Line, Käsityöliike Katariina ja Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset.
 Paikalla oli Sandnesgran langat ja edustaja Stephen Nyman ja vau mikä lauluääni.
 Ja tietysti käsitöitä tehtiin. Mukana olin noin 199 naista ja 1 mies. Osa oli tuttuja ja osa aivan outoja.
Meidän bussissa oli 39 innokasta käsityöihmistä.
Kelim piti tietysti ottaa mukaan ja ommellakin piti ennättää. Matkaseurana rakas sisareni.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Oli ihan pakko kokeilla

Niinpä oli minunkin ihan pakko kokeilla käsitikkausta, eli neuloa ranteilla huivi. Paksu lanka ja sekin kaksin kerroin.
Kivahan sitä on kaikkea kokeilla, johonkin jää koukkuun toiseen ei.
Eli ei tästä tullut mikään suuri intohimo...


mutta tämä on sitä. Luulin että mitään ei synny enää, mutta niin siinä vain käy, että kun kaivaa aidan, langat ja neulan esille on se vain niin mukavaa. Mutta mitähän tästä vois tulla, Kelmiä kummiskin pienehkölle aidalle ja puuvilla langalla eli Almina varastosta löytyi nämä langat.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Joskus ei mitään ja sitten kaikki valmistuu kerralla.

 Jossain välissä oli vain kasa lankoja ja alkuja josta ei näyttänyt tulevan mitään valmista.
 Sitten tuli Austerman Stepistä säärystimet, Kauhavan kangasaitan Lotte säärystimen mallilla.
 Nallesta onteloneuleella pipo, Novitan uusimmasta lehdestä löytyi tämä malli
Ja sitten pikkuiselle puku Viking Baby ull langasta. (Kuva kulma on aivan hassu)

Vielä kaiken huipuksi yksi mattoloimi odotti autotallissa ja se piti laittaa puihin ennen kun kangaspuut pääsee kesälomalle. 2 trikookudetta ja yksi ontelokude.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Jotain muuta

Kyllä valokuvaaminen on vaikeaa, koskaan ei saa hyvää kuvaa eikä ainkaan, jos ei vihti hakia muuta kameraa kuin puhelimen.
No näkee tästä nyt mistä on kyse.

Käytiin miehen kanssa Vaasassa vuoden vaihteen jälkeen, ja minä kävin odottaessa Vöyrin käsityöliikessä. Sieltä saa ristipistotöitä, joita en ole missään muualla nähnyt ja palvelu pelaa.  Niinkö näette toisesta sydämmestä jäi lanka vähän puuttumaan se tulee kirjekuoressa. Liinat ommellaan helmilangalla ristipistoina kalterikankaalle. Ei aavistusta mistä tulee nimi kankaalle, mutta kivaa jälkeä tulee ja näitä on tosi mukava ommella. Jopa minä joka en näe enää ommella tavallisia ristipistotöitä voin ommella tälläisiä.


Kangas on kivaa käsitellä ja reunat voi jättää ompelematta tai kääntää ja ommella. Minä joka en ole kaveri ompelukoneen kanssa jätin reunat ompelematta, purkasin vain reunoista muutaman langan ja jätän siihen.
Jos ompelee esim. kelimiä aidalle,  kankaan reunat purkautuu kokoajan ja lankoja roikkuu joka paikasta, jos ei huolittele reunoja ennenkuin aloittaa, mutta tämä kangas ei purkaannu samalla tavalla ollenkaan.
Langan saa oikein neulan kanssa irottaa, että se lähtee.
Minä olen tehnyt yhden liinan aikasemminkin ja reunat on laitettu samalla tavalla eikä niille ole tapahtunut yhtään mitään vaikka liina on ollut käytössä koko ajan.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mattoja valmistuu

Mattoja valmistui tänä iltana... melkeen mitä nyt päät on solmimatta.
Minulle niistä kuului nämä kaksi, toiset kaksi matkasi siskon mukana.

Ylempi ontelokuteesta
 ja toinen trikookuteista.

Ylempi kudottu yhdellä sukkulalla ja alempi kolmella.
Loimi oli n 120 cm  leveä. 



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Oli ihan pakko saada

 Mun oli ihan pakko saada pöllösukat, mutta eihän ne tässä kuvassa näytä miltään.
Jossain netin syövereissä näin pöllösukkia ja ne oli niin ihania.

En tiedä saako nämä enemmän näyttämään pöllöiltä, jos ompelis silmät.

Lanka on ruskea Austreman Step, puikot 2,5. Vähän olis varret voineet olla pitemmät, vielä jäi kerää jäljelle.
Varressa 20 silmukkaa puikolla ja kun pöllö tuli valmiiksi kavensin 18 silmukkaan.
Kantapään kudon aina samalla tavalla oikean puolen kierros kokonaan oikein ja nurja puoli nurin oikein.
En ole koskaan tykännyt tehdä "kantatilkkua", mutta näin kutoen se menee kuin huomaamatta.


Tulin käyneeksi perjantaina Suomalaisen Kirjakaupan alennusmyynnin lopetuksessa ja sieltä lähti mukaan aivan uusi tuttavuus. Mari Jungstedt, jonka kirjojen tapahtumat sijoittuu Gotlantiin ja Visbyyhyn. Kiva lukea kun on itsekkin joskus käynyt Visbyssä.
Kirjakin on ihan hyvä. Mukava löytää jotain uutta.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hyvää sunnuntai aamua

 Jahas ja mitäs nämä sitten on.....

Joulun alla sain päähäni ostaa lasiruuku, joissa paloi joulunajan kynttilät ruokapöydällä. Kevät tulee ja kynttilät paloi loppuun. Torstaina paikallisessa sanomalehdessä oli juttua Martoista ja miten he tekevät kakkuvuokiin kukista hajuttomia asetelmia.

No siitähän se ajatus sitten lähti, pöydällä oli vanheneva kukkakimppu, ja laatikossa avattuja liivatelehtipusseja.
Samat kivet purkin pohjalle, jotka oli kynttiläasetelmissa ja kukista parhaat purkkiin ja päälle vettä johon liivatelehdet on liotettu.

Mitään en mitannut laitin kaikki liivatelehtijämät ja vettä tarvittava määrä ja sinne vaan. Hyvin näytti hyytyvän ja ihan kivat tuli. Kuvat vois olla paremmatkin, mutta idea näkyy näissäkin.

Purkin kivillä on tarinansa, olen osan niistä tuonut  ulkomaanmatkoilta, aina muutaman kiven kerralla.
Ensin ne oli tarjottimella kynttilöiden kanssa, sitten näissä purkeissa kynttilöiden kanssa.
Olen pessyt ne jo monta kertaa kynttilänvahasta, mutta luonnonmateriaali eihän niile mitään tapahdu, aina uusiokäytössä.

Nyt  toisenlaisiin hommiin, kirjanpitoja sunnuntaipäivän ratoksi.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Mummotauti



Näin iskee mummotauti. 
Kuvassa väri on aivan väärä, eli se on kaunis vihreä. Ei kirkas eikä imelä vaan oliskohan joku lehmuksen vihreä. Kuvio kyllä näkyy hienosti kuvassa.
Eli malli on jostain tiskirätistä, minä  vain kudoin yhtenä palana koko jutun. 
Lanka on Dropsin Safran kaksin kerroin. 100 % puuvillaa. Puikot 5,5
 

Ja kun vauhtiin pääsin kudoin vielä toisenkin, kuvion yksinkertaistin edellisestä, ja yksi ruutu on tyhjä,
siihen voi laittaa vaikka nimen tai syntymäajan tai mitä nyt keksitäänkin.

Kait se jonkinlaista mummoilua on tämäkin, kun mattoja vain tulee mistä niitä tuleekin.
Mutta hyvinpä ne nuorisollekin kelpas, uudet matot lattialle.
Nyt on puissa 120 cm leveää ontelokudematto.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Joulu lähti ja arki tuli

 Niin se yksi Joulu taas meni ja tonttu laitettiin kaappiin odottamaan seuraavaa Joulua.
Se Joulu on vähän erilainen kuin tämä Joulu, mutta miten sen aika näyttää.
Tontun on äitini neulonut vuosia sitten, mutta aina se Jouluksi paikan löytää jostain.
Liinat vaihdetaan, punaiset joululiinat kaappiin ja tilalle kaapin kätköistä jotain muuta ja tällä kertaa tälläisia.
Jossain välissä  vuosia sitten olin ihastunut nauhapitseihin ja tämäkin liina on tehty nauhaa virkkaamalla ja sitten niistä yhdistellään liinaa siinä samalla.
Ihan varma en ole mutta oliskohan tämä systerin virkaama, aikaa on kulunut kuitenkin jo vuosia.
 On valkoista, ruskeaa paljon sinistä, mutta se on laatikon kätköissä tällä kertaa.

Ulkona satelee vähän lunta ja siksi kait valkoinen kausi tällä kertaa.
Tämäkin virkattu joskus aikoja sitten.
 Ruskeaa, toinen nauhapitsistä ja toinen ympyränä virkattu.

 Keittiön pöydälle ison liinan suojaksi poppanatabletit, itse kudotut nekin jo parhaat päivänsä nähneet.

Toinen malli on jostain ulkolaisesta mallikirjasta joka mulla on, ja siitä tuli tosi tiheä ja lankakin on aikapaksua, mutta laitetaan se johonkin.

 Lisää  valkoista, simpukkaliina. Valkoinen kaitaliina on niin vanha, että en enää muista mihin tarkoitukseen sen olen tehnyt, ilmeisesti jossain vaiheessa jollekin ikkunalaudalle.

Ruskea kudottu liina onkin tuolla aiemmassa postauksessa.

Ripsiliinan äiti on joskus kutonut vuosia sitten.

Jotkut liinat jaksaa kiehtoa ja niistä tykkää vielä vuosienkin jälkeen, sitten on niitä jotkat jäävät laatikoihin eikä niitä käytä oikein koskaan, mutta ei henno nakata menemäänkään.
Liekkö kirpputorilla niitä kukaan ostaiskaan eikä niistä ainakaan mitään saa, iso työ ja kalliit langat aivan hukkaan.
Puratakaan niitä ei enää kannata, laitetaanpas taas sitten laatikot kaappiin ja prässätyt liinat pöydälle.
Nyt vois vaikka kevät tulla tai ainakin vähän auringonvaloa kiitos.

Hyvää viikonloppua kaikille, tämä lähtee kutomistyömaalle, pieni rypistys niin loimi on valmis ja uutta laitetaan puille. Katsotaan matot kun saadaan puista.