sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hyvää sunnuntai aamua

 Jahas ja mitäs nämä sitten on.....

Joulun alla sain päähäni ostaa lasiruuku, joissa paloi joulunajan kynttilät ruokapöydällä. Kevät tulee ja kynttilät paloi loppuun. Torstaina paikallisessa sanomalehdessä oli juttua Martoista ja miten he tekevät kakkuvuokiin kukista hajuttomia asetelmia.

No siitähän se ajatus sitten lähti, pöydällä oli vanheneva kukkakimppu, ja laatikossa avattuja liivatelehtipusseja.
Samat kivet purkin pohjalle, jotka oli kynttiläasetelmissa ja kukista parhaat purkkiin ja päälle vettä johon liivatelehdet on liotettu.

Mitään en mitannut laitin kaikki liivatelehtijämät ja vettä tarvittava määrä ja sinne vaan. Hyvin näytti hyytyvän ja ihan kivat tuli. Kuvat vois olla paremmatkin, mutta idea näkyy näissäkin.

Purkin kivillä on tarinansa, olen osan niistä tuonut  ulkomaanmatkoilta, aina muutaman kiven kerralla.
Ensin ne oli tarjottimella kynttilöiden kanssa, sitten näissä purkeissa kynttilöiden kanssa.
Olen pessyt ne jo monta kertaa kynttilänvahasta, mutta luonnonmateriaali eihän niile mitään tapahdu, aina uusiokäytössä.

Nyt  toisenlaisiin hommiin, kirjanpitoja sunnuntaipäivän ratoksi.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Mummotauti



Näin iskee mummotauti. 
Kuvassa väri on aivan väärä, eli se on kaunis vihreä. Ei kirkas eikä imelä vaan oliskohan joku lehmuksen vihreä. Kuvio kyllä näkyy hienosti kuvassa.
Eli malli on jostain tiskirätistä, minä  vain kudoin yhtenä palana koko jutun. 
Lanka on Dropsin Safran kaksin kerroin. 100 % puuvillaa. Puikot 5,5
 

Ja kun vauhtiin pääsin kudoin vielä toisenkin, kuvion yksinkertaistin edellisestä, ja yksi ruutu on tyhjä,
siihen voi laittaa vaikka nimen tai syntymäajan tai mitä nyt keksitäänkin.

Kait se jonkinlaista mummoilua on tämäkin, kun mattoja vain tulee mistä niitä tuleekin.
Mutta hyvinpä ne nuorisollekin kelpas, uudet matot lattialle.
Nyt on puissa 120 cm leveää ontelokudematto.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Joulu lähti ja arki tuli

 Niin se yksi Joulu taas meni ja tonttu laitettiin kaappiin odottamaan seuraavaa Joulua.
Se Joulu on vähän erilainen kuin tämä Joulu, mutta miten sen aika näyttää.
Tontun on äitini neulonut vuosia sitten, mutta aina se Jouluksi paikan löytää jostain.
Liinat vaihdetaan, punaiset joululiinat kaappiin ja tilalle kaapin kätköistä jotain muuta ja tällä kertaa tälläisia.
Jossain välissä  vuosia sitten olin ihastunut nauhapitseihin ja tämäkin liina on tehty nauhaa virkkaamalla ja sitten niistä yhdistellään liinaa siinä samalla.
Ihan varma en ole mutta oliskohan tämä systerin virkaama, aikaa on kulunut kuitenkin jo vuosia.
 On valkoista, ruskeaa paljon sinistä, mutta se on laatikon kätköissä tällä kertaa.

Ulkona satelee vähän lunta ja siksi kait valkoinen kausi tällä kertaa.
Tämäkin virkattu joskus aikoja sitten.
 Ruskeaa, toinen nauhapitsistä ja toinen ympyränä virkattu.

 Keittiön pöydälle ison liinan suojaksi poppanatabletit, itse kudotut nekin jo parhaat päivänsä nähneet.

Toinen malli on jostain ulkolaisesta mallikirjasta joka mulla on, ja siitä tuli tosi tiheä ja lankakin on aikapaksua, mutta laitetaan se johonkin.

 Lisää  valkoista, simpukkaliina. Valkoinen kaitaliina on niin vanha, että en enää muista mihin tarkoitukseen sen olen tehnyt, ilmeisesti jossain vaiheessa jollekin ikkunalaudalle.

Ruskea kudottu liina onkin tuolla aiemmassa postauksessa.

Ripsiliinan äiti on joskus kutonut vuosia sitten.

Jotkut liinat jaksaa kiehtoa ja niistä tykkää vielä vuosienkin jälkeen, sitten on niitä jotkat jäävät laatikoihin eikä niitä käytä oikein koskaan, mutta ei henno nakata menemäänkään.
Liekkö kirpputorilla niitä kukaan ostaiskaan eikä niistä ainakaan mitään saa, iso työ ja kalliit langat aivan hukkaan.
Puratakaan niitä ei enää kannata, laitetaanpas taas sitten laatikot kaappiin ja prässätyt liinat pöydälle.
Nyt vois vaikka kevät tulla tai ainakin vähän auringonvaloa kiitos.

Hyvää viikonloppua kaikille, tämä lähtee kutomistyömaalle, pieni rypistys niin loimi on valmis ja uutta laitetaan puille. Katsotaan matot kun saadaan puista.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Loppiaisen puuhat ja vähän muulloinkin



 Niin että voi sitä Loppiaisviikonloppua viettää näinkin, rattoisasti autotallissa mattoa kutoe.  Ei muuten jomota päätä aamusella eikä tarvi miettiä, että mitähän tuli tehtyä. Katsoo vain kangaspuihin niin näkee kättensä jäljet ja tietää mihin aika on mennyt.
Tätä mattoa aloitin maanantaina Loppiaisena, nyt on keskiviikko ilta ja mattoa on 1.5 metriä.
Parinlaista trikookudetta ja lp-lankaa.
Stressille hyvästit taas vähäksi aikaa, kun puretaan se tänne mattoihin.




Eikä lopu tekemiset aivan vielä, on pusseja ja nyssyköitä kuteita pullollaan.
Joten aikaa vietetään autotallissa vielä tunti jos toinenkin.
Kuinkas monen muun harrastuksiin kuuluu mattojen kutominen? Taidetaan systerin kanssa olla aika vanhanaikaisia, kun matot kudotaan itse, mutta eipä ole samanlaisia joka lattialla.

Mutta josko ompelis seuraavaksi pari ristipistoa...