Voihan sen lauantain näinkin käyttää

Meillä oli retkipäivä tänään. Me käytiin Alavetelissä ja Mari´s Handarbete, oli liike johon me suunnistettiin. Todellinen kokemus, olipahan tavaraa jos jonkinlaista. Nämä lähti mun mukaan ja Sirkku lankaa piti heti testata, eli konttikuviota piti alkaa testaamaan.
Lisäksi ihanan sinistä ja valkoista DMC-lankaa josko kutos jotain liinan taas joskus.
Mulla on tätä nykyä paljon hyviä ideoita ja aikomuksia, mutta mistään ei tule mitään valmista.

Konttia piti testata, kun pikkujoulu painaa päälle ja on Pirjon kanssa luvattu opettaa halukkaille konttia. Olis se ollut nolo jos ei olis itekään osannut.

Kaikki on tervetulleita pikkujouluun torstai-iltana, tonttuilemaan ja konttia opettelemaan.

Auts....

Mun piti äkkiä käydä hammaslääkärissä, sopimassa mitä vihoittelevalle hampaalle aletaan tehdä.
Mutta kuinkas kävikään, nyt on suussa varmaan toista kymmentä tikkiä, suu maistuu verelle, ja naama on turvoksissa. Ei se hammas kokonaan lähtenyt vaan ien avattiin kahtapuolta ja otettiin märkäpesäkkeet pois. Niin että onpas kiva lähtiä töihin. Ja olis oikein mukava syödäkkin jotain.
Auts mua sattuu...

Eri paria

Kyllä minä jotain olen saanut valmiiksi, vaikka toinen työ pitikin purata melkein alku tekijöihinsä.
Norosta tein kämmekkäät nahkahanskain päälle, kun jollain blogissa näin ja keksin, että munkin pitää saada tuollaiset.
Yks hyvä juttu tai oikeastaan kaks. Ei tarvi ostaa toista kerää Noro lankaa eikä ruusupuisia puikkoja toisia, olipan vastahakoiset molemmat. Säästyy paljo rahaa kun tekee vaikka Nallesta ennen kuin ostaa uuden kerän tuota niin mukamas hienoa lankaa. Ei kaiken mikä on kallista ja kuulostaa heinolta tarvi olla niin mukavaa. Eli lopputulos en tykännyt Norosta sitten niin pätkääkään enkä puikoista jotka meni melkein solmuun, kyllä Knitpicksit on paljon mukavammat.

Liekkö joulu vai pääsiäinen

Tälläinen ilmestys löytyy meidän nurkasta. Minun tiedon mukaan näitä kutsutaan joulu- tai pääsiäiskaktuksiksi. Ei nyt ole oikein kumpikaan, mutta mukava piristys syksyn pimeyteen.

Nyt pitää lähteä 60-vuotis juhlille, mukavaa piristystä syksyyn sekin.

Messutuliaiset

Messuilut on messuiltu, systeriä matkiakseni kaikkia muuta on muttei rahaa. Niinpä, se on kuin lapselle joulu tuollainen paikka käsityöihmiselle. Ihmeen vähä lankaa lähti mukaan, mutta pää on täynnä ideoita, kun vain olis aikaa ne kaikki toteuttaa. Ja pussillinen aivan ihania puikkoja ( lue: vaikka ne olis aivan pask...pakko sanoa että ne on ihania).
Tuli ostettua yks joululahja, jouluiloa itselle ja muille, messumuisto pariksi vuodeksi Moda-lehti. Halavalla kun saa niin tämä Sulo Vileeni pakkaa sortumaan aina sillon tällön.
Mutta kun tässä on viime aikoina aivan "väärälle vuorolle" kääntynyt, budjetti ennuste on jo tänä aamuna tehty ja nyt minä lähden testaamaan noita uusia puikkoja.
Toivottavasti ei mene purkuun niinkö matkakäsityö taitaa mennä kaapin perälle odottamaan että jos joku purkais sen....

Kiitoksia vielä matkaseuralle, kivasta reissusta, ja kyllä oli kiva marssia koko lippujonon ohi sisälle.

Minua on muistettu

Viimeinen Sny-paketti tuli kuin konsanaan päivän piristys räntäsateen keskeltä. Nyt vähän harmittaa, kun kudoin kaulahuvin aikaisemmin saadusta punaisesta langasta, olis ollut samaa lankaa nyt valkoisena, onneksi mulla on vielä vähän sitä jäljellä. Niistä täytyy keksiä jotain.
Mukana on myös kivoja joulujuttuja, ja kotiliesi-lehti.
Snyni sanoo olevansa Willis,( yksi Willis löytyi ainakin täältä) mun täytyy paikallistaa blogistaniasta niin linkitän sen jälkeen.



Ja Intsulta sain tälläisen meemin, ihana Kiitoksia kovasti olen kovin otettu tästäkin.

Tuhannet kiitokset molemmille.

Täytyypä katsoa josko laitan tätä eteenpäin.

Ja kaiken lisäksi huomenna se päivä on.... Kauan odotettu messumatka.

Hardanger

Tulinpahan vaan kertomaan, että alan olla valmis. Kun joku mut vielä silittäs ja ompelis alareunan ruutuihihin tähtikuviot, niin sitten olen ihan juhlakunnossa.

Kyllä siinä saa istua tunnin jos toisenkin, kun pistelee joka piston, ja leikkoo ruudut auki lanka kerrallaan. Mutta mukavaa tämä hardangerin ompelu on. Ja vielä mukavampaa sen takia, että minä luulin, että en sitä näe enää ollenkaan, mutta onnistuhan se, kun ostaa tarpeeksi harvaa kangasta.
Ei muuta kuin viime pinnistys vielä ja noin pari sataa tähtikuvio vielä helmaan. En malttanut olla enää bloggamatta.


Edit: Tulin vielä kertomaan, että emäntäni ompeli minuun vielä 275 8-sakaraista madeiran tähteä ja nyt olen viimeistä pisto myöten valmis.

Ja minä olen enemmän kuin tyytyväinen aikaan saannokseeni.

Kas kummaa

En tiedä miks siinä aina käy niin, että vaikka kuinka päättää, että mitään en osta, niin kuinkas ollakaan tuota ja tätä pitää saada.
Olin parin päivän työreissulla Hesassa ja Priimaan piti tällä kertaa päästä käymään, ja tarttuhan sieltä pussillinen puuvillalankaa mukaan, kun halavalla sai ja jännät neulat joissa on kaareva kärki, niillä on kuulemma TOsi hyvä ommella, (kun vaan tietäs mitä) ja yks pikku juttu vielä, mutta sitä ei voi näyttää, sen saatta joku saada lahjaksi tai sitten ei.

Sain haasteen

Tupuna on haastanut minut kertomaan omituiset tapani.

Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


Jaa mitäs sitä nyt keksis.

1. vaikka tulen mihin aikaan tahansa töistä pitää saada kuppi kahvia ja päästä koneelle lukemaan blogit.

2. en kasva koskaan aikuiseksi olen aina yhtä innoissani kaikista uusista jutuista

3. minusta tuntuu, että olen yhä edelleen yhtä lapsellinen kuin 15 vuotiaana

4. joka keskiviikko kysyn M:ltä lämmitetäänkö sauna ja hän vastaa: " joo on keskiviikko"

5. en syö lihaa enkä juo olutta.

Ja sitten vielä haastettavat

Pirjo
Krista
Johanna
Katja
Satu