Sadun ihmemaa

Terveisiä Suomen talvesta ja sadun ihmemaasta tai siltä se ainakin näytti. Paikka on Ruuhitunturi Sallan kunnassa, keskellä ei mitään. Melkein tunturin huipulla näytti tältä ja vielä ylempänä oli pelkkää valkoista. Sää mitä ihanin ja eihän tälläiseen paikkaan pääse muutakuin suksilla tai joku onneton moottorikelkalla. Tietä sinne ei ainkaan talviaikana mene ollenkaan kait.
Joku urhoollinen mies piti rakennuksessa kahvilaa ja voi että kahvi maistu hyvälle, kun oli hiihtänyt ylämäkeen noin 8 km ja ne rasvarinkilät, ihan niinkö äiti ennen vanhaa teki. Mutta kyllä meni liukkaasti alas tunturista, kun tietysti takasin päin oli samat 8 km alamäkeä, ei kuitenkaan liian jyrkkää, kun minäkin uskalsin melkein kaikki laskea.

Enpä malta olla laittamatta myös näitä kuvia. Me käytiin yhtenä päivänä ns. Aihkipetsin päivätuvassa. Matkaa Sallatunturilta taulun mukaan 17.5 km, matkasta osa pelkkää moottorikelkan jälkeä ja kyllä minä olin poikki, kun päästiin Sallatunturille suihkuun ja syömään.

Ai niin pitikös tämän olla käsityö-blogi, no laitetaan tänne nyt nämä yhdet sukat, jotka toisen kudoin menomatkalla ja toisen perillä kiireen vilkkaa, kun Katariina sanoi langan olevan hyvää hiertymille ja rakoille. Eihän sellaista reissua ollekaan oli etelässä tai pohjoisessa etteikö mulla olle rakkoja jaloissa.
Puikot oli 2,75
malli on Knitzi Nutkin Sock
lanka Fortissima socka Mexiko

Lopputulos

Tiedättekö mikä se on joka alkaa L kirjaimella siinä on 4 kirjainta, ja se on kaikkein parhaimmillaan, kun se on vielä edessä......
Urakalla tuli peittokin valmiiksi just sopivasti, että voi kääriytyä vaikka siihen koko tulevaksi viikoksi.

Siinä ne nyt olis

Kasaaminen taitaa olla kovempi urakka kuin kutominen. Saas nähkä kuin käy, palat olis nyt kudottu.

Toivotonta tuherrusta

Joo olen minä täällä, mutta mitään valmista ei ole näyttää.
Palapeiton palaspino kasvaa, kohta sais ruveta kasaamaan niistä jonkunlaista peiton näköistä, kun joku ensin päättelis langat.
Tämä viikko mennään pintaliitoo, ens viikolla olis loma ja hanki kutsuu keskelle ei mitään vain sukset, lumi ja hiljaisuus. Minä en ole mikään kilometrien kerääjä minä vain haluan hiihtää nauttiakseni luonnosta ja lipsuvista suksista (ainakin joskus).
Katsotaan saanko tällä viikolla peiton jonkunlaiseen malliin, että olis jotain näyttämistäkin.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille..

Postaus ilman kuvaa on niin tylsä niin laitetaan tänne luonnontekemä lumiukko.

Aurinkoisen ihanaa sunnuntai iltapäivää

Aamulla näytti siltä, että hiihtäminen saattaa jäädä haaveeksi, lämpömittari näytti 25 miinus astetta. Oli muuten aikasta kylmä lähtiä ulkovessaan, mutta hyvin heräs.
Mutta aurinko lämmitti sään ihanan keväiseksi ja tulihan se hiitoretki tehtyä tais tulla vähä reilu 20 km. Nyt on olo kun tiskirätillä, mutta aivan ihana.