Kyproksen kokemuksia

Kova oli shokki palata helteisestä ja aurinkoisesta Kyproksen saarelta tänne vesisateeseen. Mutta reissussa kiva, mutta kyllä kotona on hyvä.
Kahvia saa suoraan keittimestä, ei mitään puolen tunnin veden keittoa ja suodatin operaatioita. Suihkusta tulee vettä enemmän kuin kahvikupillinen, ja mikä parasta vessapaperit saa laittaa sinne mihin ne kuuluukin ei pöntön viereen roskikseen. Mutta matkailu avartaa ja kyllä näille arkisille kuvioille täällä kotona osaa antaa ison arvon, kun käy katsomassa miten muualla eletään.


Käsitöistä kun ollaan kiinnostuneita tätä piti katsoa läheltä ja hartaudella.
Kyllähän turisteille kaupataan vaikka minkälaista liinaa käsintehtynä, mutta nämä oli sitä aivan varmasti.
Olis äkkipäätä voinut kuvitella että ne tehdään virkkuukoukulla, mutta ei silmineulalla mummo pisteli liinaa, ilman mitään malleja ja kävipähän näppärästi. Harmi vain, että kielikynnys oli niin suuri ja aikaa aivan liian vähän, että olis ennättänyt tekniikan oppia.


Pieni liina maksoi 10 euroa ja pitihän meidän saada sellaiset.
Yksi kauppa nähtiin jossa oli muutama onneton lankakerä hyllyssä, mallilehtiä ei löytynyt kuin jotain jouluisia lehtiä, jotka on ilmestynyt täälläkin.
Näiden malleja koitettiin yhdeltä kauppiaalta kysellä, mutta mallit on kuulemma tekijöidensä muistissa eikä painetuista malleista ollut tietoa. Siihen kylään pitäisi päästä joskus vielä uudelleen ja ajan kanssa.


Tämän paikka on meidän kirjahyllyssä lasin takana.
Todellista käsityötä ja taidetta on nämä 1500 vuotta vanhat mosaiikkikuviot, jotka on kaivettu esille maasta. Ei voi kyllä käsittää miten on saatu tehtyä pienen pieniä mosaiikki paloja samankokoisia, miten ne on värjätty ja miten niistä on saatu tehtyä kuvat lattiaan. Kuviot on tasaisia ja reunat symmetrisiä. Kauniita kauniita, veti melkein sanattomaksi.



Tämä oli ehdottomasti minun suosikki.

Kypros on tunnettu myös savitöistään, niihin käytiin tutustumassa paikallisessa savipajassa.