Aarteita

Eilen oli lehdessä juttua Kaustisen Hulluista päivistä, ja yks "kasvotuttu" sano, että toisen romut on toisen aarteita. Ja kun se kerran on lehdessä kirjoitettu niin tottahan se on ainakin meillä.. tällä kertaa.

M osti toista vuotta sitten pienen metsäpalstan ja siellä oli purettava vanha rakennus, josta löytyi yläkuvan Arabian kannu ja tänään se löysi tiensä meidän hyllyyn.

Seuraavan kuvan pesuvati, tai mikälie, löyty Asialasta kiviaidalta niin onnettoman näköisenä ja se aivan kuin huusi, että sen pitää päästä meidän putin rannalle kesäksi. Joku onneton oli siinä sekoittanut betoniakin, mutta mitäs sitten.

Ja alakuvassa oikein varsinainen aarre metsäpalalta löytynyt vanha pumppukaivo, AIVAN ihana ja sen paikka on meidän keskipihalla olevassa kukkapenkissä.

Saatto olla että M:llä oli näille ehkä jotain muutakin käyttöä, mutta kun minä tarvin ne......

Joo minä tiedän aivan kahjo mikä kahjo........eli siis M:n romut ja minun aarteet tai sitten toisinpäin. Voi olla että olen saanut auringonpistoksen vai onko tämä sitä luovaa hulluutta liekkö se joskus menee ohi tai sitten ei. Mutta ei se mitään, pitää olla vähän kahjo, että elämästä selviää hengissä.

Tulin vielä sanomaan, että tervetuloa käsityönystävien tapaamiseen äitin hoiviin huomenna.
Ajo-ohjeet saa multa tai Pirjolta tai Sadulta.