Niinpä oli minunkin ihan pakko kokeilla käsitikkausta, eli neuloa ranteilla huivi. Paksu lanka ja sekin kaksin kerroin.
Kivahan sitä on kaikkea kokeilla, johonkin jää koukkuun toiseen ei.
Eli ei tästä tullut mikään suuri intohimo...
mutta tämä on sitä. Luulin että mitään ei synny enää, mutta niin siinä vain käy, että kun kaivaa aidan, langat ja neulan esille on se vain niin mukavaa. Mutta mitähän tästä vois tulla, Kelmiä kummiskin pienehkölle aidalle ja puuvilla langalla eli Almina varastosta löytyi nämä langat.