sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Takatalven syleilyssä



Kuvan mahdollinen sisältö: lumi ja ulkoilma


Niinpä takatalvihan sieltä tuli, kevät keikkuen tulevi.
Sisälläkin on niin vilu, että pitäsköhän hakea villasukat jalkaan.
Maassa on lunta ainkain 10 senttiä, enemmänkin varmaan ja lisää tulee koko ajan. Vähän liian hyvä se olisi ollutkin, jos 20 asteen lämpötilat olisivat jo huhtikuulta alkaneet ja jatkuneet koko kesän.  Toivottavasti tässä oli sitten tämän kevään viimeiset lumet ja sää tästä pikku hiljaa muuttuu kesäisemmäksi ja pysyykin sen jälkeen.

Eihän se missään muussakaan asiassa ole tasaista taaperrusta, toinen päivä on parempi kuin toinen töissäkin. 
Puolen vuoden koeaika on täysi ja nyt ollaan sitten virallisesti uuden työpaikan täysvaltainen jäsen. Ensimmäiset YT-neuvottelut on käynnissä ja organisaatiota laitetaan uusiksi. Jännittynein mutta luottavaisin  mieli yhtiön tulevaisuuden rakentamisessa mukana. 
Jälleen tarvitaan rohkeutta mennä eteenpäin ja ottaa uusia haasteita vastaan, mutta sitähän työelämä on nykyään. Työ on uuden oppimista ja jatkuva oppiminen on osa työtä. 

Tämän viikon päällimmäinen ajatus on ollut, yhden työn tekeminen kerralla loppuun asti. Lunttipaperi on hyvä keksintö vieläkin kaikkien sähköisten apuvälineiden rinnalla. 
Puhelimen pirinä katkaisee ajatuksen, joudut jättämään kesken sen mitä olet tekemässä. Ajatuksesi on keskeytyneessä työssä, puhelimessa tulee jo uusi asia, johon pitäisi reagoida nopeasti. Mietit kumpi on tärkeämpi. Jos et laita puhelinkeskustelusta ylös edes soittajan nimeä, voi käydä niin, että hetken päästä et enää muista koko soittoa ja homma jää hoitamatta. 

Minun työssä asiakaskohtaamiset tapahtuu pääsääntöisesti sähköpostilla, Tarjouspyyntö, tarjous, neuvottelu ja toivottavas myös tilaus.  Tilaukset pitää viedä eteenpäin, aikatauluttaa ja sovittaa muuhun päiväohjelmaan. Asiakas tilaa meiltä elämyksen tai ainakin jotain arkipäivästä poikkeavaa toimintaa. Tapahtuipa moka ketjun missä tahaansa vaiheessa, sitä on vaikea korjata.
Tiimityötä ja luottamusta siihen, että jokainen hoitaa oman osansa asiakkaan etua ajatellen. Asiakkaan kohtaa henkilökohtaisesti vain ketjun viimeinen lenkki, siihen asti kaikki tapahtuu taustalla, mutta ovat yhtä tärkeitä osia ketjussa kuin viimeinen asiakas kohtaaminen.
Pitäisi muistaa antaa kiitosta niille joille se kuuluu. 

Kesää odotellessa ja 10 päivän kesälomaa, varattiin matka syksylle Italiaan tällä kertaa, vaellusta ja ei meren rantaa ollenkaan tällä -kertaa. Saas nähdä, odotukset on ainakin korkealla. 

Sen siitä saa, kun työpaikkaa vaihtaa kesälomat palaa ja niitä saa odotella sitten vielä vuoden. 10 päivän loma pitää sitten käyttää harkiten, että ennättää ladata vähän akkuja. Mutta pitää nauttia kesästä muutenkin, olla pihalla ja pyöräillä töihin.



torstai 25. huhtikuuta 2019

Uusi viikko, uusi kevät, uusi elämä

Uutta elämää odottaessa menee tämä kevät, viides lapsenlapsi alkaa olla valmis tähän turvapaikkansa ulkopuoliseen elämään. 
Ihanat aurinkoiset päivät ovat hellineet meitä kuluneella viikolla, ei edes vielä vappu ja pihan haravointia on jo aloitettu. Monesta puusta, pensaasta ja kukkapenkistä löytyy jo uutta elämää.
Luonto herää ja mieli virkistyy. 

Minulla on ensimmäisen kerran työhuone, josta näkee suoraan ulos, sillä on suuri merkitys.
Eilen pihassa näkyi jo Västäräkki... Västäräkistä vähäsen ja miten se menikään. 
Vaikka se näkymä sinne ulos on naapuri firman takapiha, joka on kevätsiivouksen tarpeessa kovinkin, näen kuitenkin auringon ja luonnon muutokset vuoden aikojen mukaan. 

Kevään mukana töissäkin on ollut touhua ja tohinaa. Aika monessa työssä vuoden aikana on erilaisia jaksoja, jollekin Joulun aika on kiireisin, toiselle se on kevät ja kolmannelle kesä jne.
Meillä se näyttää olevan kevään kuukaudet. 
Niin kauan kuin kiireajat ja hiljaisemmat ajat vuorottelevat, ja kiireempinäkin hetkinä voit tauottaa työpäivääsi pienillä tauoilla on helpompi jaksaa. Oma rajallisuus on hyvä tiedostaa.

Kerroin teille edellisessä postauksessa, että olen vaihtanut työpaikkaa. Yli 30 vuotta olin samassa työpaikassa, jossa pääsin etenemään askel kerrallaan haastavampiin tehtäviin, kunnes yhtenä päivänä se kaikki hävisi ja paluu 10 vuotta taaksepäin oli todellisuutta tuotannollisista ja taloudellisista syistä, jotka ainakin minulle jäi himpun verran epäselväksi.
No minulle kävi niin, että työmotivaatio hävisi ihan kokonaan, enkä kokenut saavani mitään iloa enää työstäni. Koska suuri osa päivästä menee työssä ja koska työ oli ollut minulle aina tärkeä ja olin sen halunnut tehdä niin hyvin kuin kykenin, koin etten pystynyt tekemään työtäni tavalla, joka olisi tyydyttänyt minua itseäni, koin että ainoa vaihtoehto on etsiä jotain muuta. Motivaation puute ja epätyydyttävä työ johti väsymiseen ja uupumiseen joka oli vielä huononsi tilannetta.

Ei ole näillä kymmenillä enää ole helppo löytää uutta työtä saatikka,  kun on ollut niin kauan samassa paikassa kun olin.  En ole päätöstäni katunut, ja elämän ilo ja sisäinen tasapaino on löytynyt. Uni maistuu, kevät näyttää ja tuoksuu keväältä.  Vuoden takainen talvi ja kevät hävis johonkin harson takaiseen maailmaan, joka oli vain selviämistä päivästä toiseen. 

Olkoon tämän viikon ajatus, että pitää uskaltaa tehdä päätös silloin kun siihen tilaisuus tulee. Älä tee sitä päätöstä muiden sanelemana tee niinkuin sinusta itsestä parhaalta tuntuu. Kun päätös on tehty tartu uusiin haasteisiin ilolla ja varmana, että tästä selvitään ja minä nämä opin. Uskalla päästää mennestä irti ja astua uuteen vaiheeseen pää pystyssä ja tietoisena siitä että olet tehnyt oikean ratkaisun.

Pyri aina löytömään sisältäsi lapsi joka on  utelias ja täynnä tarmoa.




torstai 18. huhtikuuta 2019

Mitä ihmettä se päivittää


Niinpä niin, vieläkö joku päivittää blogia tai ainakin käsitoitään, tai vieläko niitä joku lukee.
Täytyy sanoa ettei kyllä ainakaan itsellä tule luettua saatikka tänne mitään laitettua.
Paljon helpompi on instaan tai faceen äkkiä kuva napata ja jatkaa matkaa.

Mutta olen mukana Learn&Work kurssilla, jonka Kuopiolainen Snellman kesäyliopisto järjestää, sielä oppimateriaalissa oli tiedonjakokanavana vanha tuttu blogger. Ajattelinpa sitten kokeilla vieläkö se vanhasta muistista onnistuisi kirjoitella.

Kurssi käsittelee ketterää oppimista ja nimenomaan jatkuvaa oppimista työssä. Oppimista osana joka päiväistä työtä. Minulle on ollut puoli vuotta pelkkää oppimista,  kun yli 30 vuoden jälkeen vaihtaa työpaikkaa pitää olla valmis joka päivä etsimään tietoa ja soveltaa aikaisemmin opittuja uuteen työhön. Virheitäkin sattuu mutta niistäkin pitää ottaa opiksi.
Työssä menestyminen vaatii jatkuvaa oppimista ja mistäs se muusta olisi kiinni kuin itsestä ja omasta halusta oppia.
Jos olet aiheesta kiinnostunut voit kuunnella vaikka podcastin, jossa Leena -Maija Otala kertoo ketterästä oppimisesta.

Tämän päivän ja tämän viikon mietelause voisi olla: harkitse ennen kuin teet, ensimmäinen ajatuksesi ei ole välttämättä ole se ainoa oikea, harkitse ja kysy jos et ole varma.
Itsekritiikkiä on hyvä harrastaa, mutta muista olla myös itsellesi armollinen äläkä jää rypemään virheisiin, ota niistä opiksi ja tee seuraavalla kerralla paremmin.


Jotta jaksaa työssä pitää olla vastapainoksi harrastuksia ja mielekästä tekemistä vapaa-aikana. Vapaa-ajalla jää aikaa toisenlaiselle itsensä kehittämiselle, 
Vanha tuoli ja sen kolme kaveria on kevään aikana saanut uudet päälliset. Ommeltu Kelim, Nallelangoilla. 



Omasta hyvinvoinnista tulee pitää huolta monella tapaa, liikunta on osa sitä. Kun pyöräilee työmatkat jää illasta aikaa enemmän vaikka käsitöille, perheelle jne.