Ei sitten niin mitään valmista käsityötä näytettäväksi. Ei se kyllä tarkoita, että eikö koko ajan olis kova yritys päällä, mutta kun on niin hitaan tekeleet, että ei ne yhdessä päivässä valmistu. Varsinkaan, kun pitää tehdä kaikkea ylimääräistä, kuten töitä tai siivota tai laittaa ruokaa.
Viime päivät on kuluneet pojan muuttokuorman tekoon. Niin nyt on yksi kamari tyhjä ja poika maailmalla. Mihin on vuodet vierineet. Mikä teki vauvanukkea pesevästä pojan koltiaisesta aikamiehen, vai tuliko siitä. Ei kelvannut enää äidin pöperöt, kun intistä pääsi, omaan kotiin piti päästä. Mutta se lienee tarkoituskin, että lapset on meillä vain lainassa.
Saas nähdä miten tästä äiti selviää, pitääkö soittaa joka päivä kysyä, että onko kaikki kunnossa, on kuitenkin niin kaukana, että ei sinne päiväkahville ihan joka päivä, eikä edes joka viikko voi mennä(Onneksi). Auton mittariin tuli kilometrejä vajaa 900 tänään, kun reissu tehtiin.
2 kommenttia:
Huoh...niin ne vaan lapset kasvaa... Voimia äidille ja onnea pojalle.
Niin se aika menee... On se kumma, kun ei sitä itse vanhene ollenkaan, vaikka lapset kasvaa... :) Itse pienten lasten äitinä odotan ja toivon koko ajan sitä omaa aikaa, mut hups! Mitäs sitten, kun lapset lentääkin pesästä ja omaa aikaa on ihan liiaksi! Ei sitä varmaan ikään ole tyytyväinen.
Mutta tsemppiä pojalle ja äitille! Kyllä se siitä!
Lähetä kommentti