Ai meilläkö muka kiire...

 Ei meillä koskaan ole kiire ja meillä vieraat kohdellaan kuin kuninkaat, niille tarjotaan kaljupää kahvit eteisen lattialla istuen...

Mutta kun oli niin tärkeää tekemistä. Ensimmäinen 20 metriä matonlointa on kudottu ja uusi odottaa pöydällä puihin pääsyä.

Tokihan meillä on monta muutakin juttua kesken, molemmilla kelimin ompelut, tikkaus pitää aina olla ja minun pitää vielä joka välissä päästä hiihtämään ja pitäähän siellä töissäkin aina joskus käydä näytillä. Joten kyllä se kiirettä pukkaa.

 

 Lakanoista tulee sen värisiä mattoja, kun lakanat on olleet, ja useinhan ne on aika hempeän sävyisiä ja me kun ollaan niin sinisiä Pirjon kanssa niin sinistähän sieltä sitten tuli. Onneksi lakanoita on saatu tutuilta ja kylän miehiltä ettei värimaailma aivan ole joka matossa samanlainen.

Työasentokaan ei aina ole ihan kaikista paras.

Yks hyvä juttu  näissä vanhoissa kuteissa on se ettei niistä ainakaan värit enää leviä vaikka kutoisit missä järjestyksessä tahansa.