Kelimin "alkulähteillä"

Tutustumassa Kelimin  alkulähteille, tai oikeastaan opettajan Eva Pandurin kotimaisemiin.

Sziketvar Unkari.
Kesäinen Unkari helli meitä 4 vuorokautta, mutta viimeinen päivä oli sateinen.

Matkalla Budapestista Sziketvariin käytiin syömässä Gulassikeittoa, siellä  meitä tervehti kuvan mummelli.
Paikaillisessa puistossa tapasimme Herra Kekkosen.

Pääsimme tutustumaan myös Evan viinitilalle, yli 200 vuotta vanhaan mökkirakennukseen ja sen viini kellariin. Aitoa oikeaa elämää ei turisteille tuunattuja nähtävyyksiä. Aivan ihana paikka, voi mikä näköala. Aivan ihana kesäpäivä, lämpötila noin 25 astetta ja aurinko paistoi.

Nyyh ja täällä sataa vain vettä ja tuulee ja sataa vettä ja tuulee ja sataa vettä...............

Pansionaatissa oli keksitty muurata nukkekoti ja navettarakennus suoraan seinään, eipähän tule sijoitteluongelmia eikä vie pöytätilaa.

Tämä matka oli myös hemmottelluloma, manikyyri, pedikyyri, ja kosmetologihoitojen kera.
Yksi iltapäivä oltiin paikallisessa kylpylässä. Vesi tulee suoraan maasta kuumista lähteistä se on mineraalipitoista. Altaassa veden lämpötila 35-38 astetta ja veden väri oli vihreä, tuoksu vähän outo, mutta voi niin ihanaa ja terveellistä.
Kynsitaidetta, minunkin kynnet näyttää kerran aivan kivoilta, yleensä ne on kesäaikana mullan sävyttämät ja talvella pakettien kantamisesta lohkeilleet ja rumat.

Pari viimiestä päivää vietettiin Budapestissä.
Juustokakkukahvilla Budapestin kaduilla.
Sunnuntaina ilma oli aivan ihana.  Kotiinlähtöpäivänä maanantaina oli sadepäivä, mutta ei se meitä haitannut, kaupunkiin tutustuttiin siitä huolimatta. Sunnuntaina käytiin kävelemässä Tonavan rantoja ja kaupungin kaduilla. Maanantaina käytiin kauppahallissa. Voi taivas sitä tavaran paljoutta, ja ruuan määrää, tälläinen tavallinen tallaaja meni aivan sanattomaksi. Kauppahallissa kuului myös suomenkieltä, ja massassa erottui joku muukin suomalainen, muutenpa ne hukkuivat kaupungin vilinään tehokkaasti.

Aivan ihana reissu ja aivan ihanaa matkaseuraa, kiitos, yhteinen harrastus auttaa paljon, vaikka välillä voi olla kielivaikeuksiakin ja ihmiset on eri ikäiset ja eri maailmoista.

Kiitos myös Evalle matkan järjestämisestä ja Pirjolle tietysti, meillä siskoksilla on aina oikein hauskaa, kun lähdetään matkaan.
Tällä kertaa kaikki meni ennakko suunnitelmien mukaan ei World Trade centterin attentaattia ei lentolakkoa eikä mitään muutakaan sen kaltaista. Paluumatkakin meni aivan loistavasti vaikka tultiinkin kahdestaan takaisin, vaihtoaika Hesassa oli vain 45 minuuttia.

Kaikesta huolimatta Kelmiä näkee Unkarissa enää vain Evan kodissa. ja siellä sitä vasta olikin aivan ihanaa, ja siihen idylliin se sopi täydellisesti.
Kävelykadulla oli yksi kauppa jossa myytiin Kelim mattoja ja laukkuja, mutta ne oli koneella tehtyjä ei neulalla ommeltua kuten se kelim jota me tehdään.
Lankakauppoja löydettin pari, muttei ostettavaa lankaa. Paljon oli samoja lankoja kuin täällä kotonakin.