Takatalven syleilyssä

Niinpä takatalvihan sieltä tuli, kevät keikkuen tulevi.

Sisälläkin on niin vilu, että pitäsköhän hakea villasukat jalkaan.

Maassa on lunta ainkain 10 senttiä, enemmänkin varmaan ja lisää tulee koko ajan. Vähän liian hyvä se olisi ollutkin, jos 20 asteen lämpötilat olisivat jo huhtikuulta alkaneet ja jatkuneet koko kesän.  Toivottavasti tässä oli sitten tämän kevään viimeiset lumet ja sää tästä pikku hiljaa muuttuu kesäisemmäksi ja pysyykin sen jälkeen.

Eihän se missään muussakaan asiassa ole tasaista taaperrusta, toinen päivä on parempi kuin toinen töissäkin. 

Puolen vuoden koeaika on täysi ja nyt ollaan sitten virallisesti uuden työpaikan täysvaltainen jäsen. Ensimmäiset YT-neuvottelut on käynnissä ja organisaatiota laitetaan uusiksi. Jännittynein mutta luottavaisin  mieli yhtiön tulevaisuuden rakentamisessa mukana. 

Jälleen tarvitaan rohkeutta mennä eteenpäin ja ottaa uusia haasteita vastaan, mutta sitähän työelämä on nykyään. Työ on uuden oppimista ja jatkuva oppiminen on osa työtä. 

Tämän viikon päällimmäinen ajatus on ollut, yhden työn tekeminen kerralla loppuun asti. Lunttipaperi on hyvä keksintö vieläkin kaikkien sähköisten apuvälineiden rinnalla. 

Puhelimen pirinä katkaisee ajatuksen, joudut jättämään kesken sen mitä olet tekemässä. Ajatuksesi on keskeytyneessä työssä, puhelimessa tulee jo uusi asia, johon pitäisi reagoida nopeasti. Mietit kumpi on tärkeämpi. Jos et laita puhelinkeskustelusta ylös edes soittajan nimeä, voi käydä niin, että hetken päästä et enää muista koko soittoa ja homma jää hoitamatta. 

Minun työssä asiakaskohtaamiset tapahtuu pääsääntöisesti sähköpostilla, Tarjouspyyntö, tarjous, neuvottelu ja toivottavas myös tilaus.  Tilaukset pitää viedä eteenpäin, aikatauluttaa ja sovittaa muuhun päiväohjelmaan. Asiakas tilaa meiltä elämyksen tai ainakin jotain arkipäivästä poikkeavaa toimintaa. Tapahtuipa moka ketjun missä tahaansa vaiheessa, sitä on vaikea korjata.

Tiimityötä ja luottamusta siihen, että jokainen hoitaa oman osansa asiakkaan etua ajatellen. Asiakkaan kohtaa henkilökohtaisesti vain ketjun viimeinen lenkki, siihen asti kaikki tapahtuu taustalla, mutta ovat yhtä tärkeitä osia ketjussa kuin viimeinen asiakas kohtaaminen.

Pitäisi muistaa antaa kiitosta niille joille se kuuluu. 

Kesää odotellessa ja 10 päivän kesälomaa, varattiin matka syksylle Italiaan tällä kertaa, vaellusta ja ei meren rantaa ollenkaan tällä -kertaa. Saas nähdä, odotukset on ainakin korkealla. 

Sen siitä saa, kun työpaikkaa vaihtaa kesälomat palaa ja niitä saa odotella sitten vielä vuoden. 10 päivän loma pitää sitten käyttää harkiten, että ennättää ladata vähän akkuja. Mutta pitää nauttia kesästä muutenkin, olla pihalla ja pyöräillä töihin.

Uusi viikko, uusi kevät, uusi elämä

Uutta elämää odottaessa menee tämä kevät, viides lapsenlapsi alkaa olla valmis tähän turvapaikkansa ulkopuoliseen elämään. 
Ihanat aurinkoiset päivät ovat hellineet meitä kuluneella viikolla, ei edes vielä vappu ja pihan haravointia on jo aloitettu. Monesta puusta, pensaasta ja kukkapenkistä löytyy jo uutta elämää.
Luonto herää ja mieli virkistyy. 

Minulla on ensimmäisen kerran työhuone, josta näkee suoraan ulos, sillä on suuri merkitys.
Eilen pihassa näkyi jo Västäräkki... Västäräkistä vähäsen ja miten se menikään. 
Vaikka se näkymä sinne ulos on naapuri firman takapiha, joka on kevätsiivouksen tarpeessa kovinkin, näen kuitenkin auringon ja luonnon muutokset vuoden aikojen mukaan. 

Kevään mukana töissäkin on ollut touhua ja tohinaa. Aika monessa työssä vuoden aikana on erilaisia jaksoja, jollekin Joulun aika on kiireisin, toiselle se on kevät ja kolmannelle kesä jne.
Meillä se näyttää olevan kevään kuukaudet. 
Niin kauan kuin kiireajat ja hiljaisemmat ajat vuorottelevat, ja kiireempinäkin hetkinä voit tauottaa työpäivääsi pienillä tauoilla on helpompi jaksaa. Oma rajallisuus on hyvä tiedostaa.

Kerroin teille edellisessä postauksessa, että olen vaihtanut työpaikkaa. Yli 30 vuotta olin samassa työpaikassa, jossa pääsin etenemään askel kerrallaan haastavampiin tehtäviin, kunnes yhtenä päivänä se kaikki hävisi ja paluu 10 vuotta taaksepäin oli todellisuutta tuotannollisista ja taloudellisista syistä, jotka ainakin minulle jäi himpun verran epäselväksi.
No minulle kävi niin, että työmotivaatio hävisi ihan kokonaan, enkä kokenut saavani mitään iloa enää työstäni. Koska suuri osa päivästä menee työssä ja koska työ oli ollut minulle aina tärkeä ja olin sen halunnut tehdä niin hyvin kuin kykenin, koin etten pystynyt tekemään työtäni tavalla, joka olisi tyydyttänyt minua itseäni, koin että ainoa vaihtoehto on etsiä jotain muuta. Motivaation puute ja epätyydyttävä työ johti väsymiseen ja uupumiseen joka oli vielä huononsi tilannetta.

Ei ole näillä kymmenillä enää ole helppo löytää uutta työtä saatikka,  kun on ollut niin kauan samassa paikassa kun olin.  En ole päätöstäni katunut, ja elämän ilo ja sisäinen tasapaino on löytynyt. Uni maistuu, kevät näyttää ja tuoksuu keväältä.  Vuoden takainen talvi ja kevät hävis johonkin harson takaiseen maailmaan, joka oli vain selviämistä päivästä toiseen. 

Olkoon tämän viikon ajatus, että pitää uskaltaa tehdä päätös silloin kun siihen tilaisuus tulee. Älä tee sitä päätöstä muiden sanelemana tee niinkuin sinusta itsestä parhaalta tuntuu. Kun päätös on tehty tartu uusiin haasteisiin ilolla ja varmana, että tästä selvitään ja minä nämä opin. Uskalla päästää mennestä irti ja astua uuteen vaiheeseen pää pystyssä ja tietoisena siitä että olet tehnyt oikean ratkaisun.

Pyri aina löytömään sisältäsi lapsi joka on  utelias ja täynnä tarmoa.

Mitä ihmettä se päivittää

Niinpä niin, vieläkö joku päivittää blogia tai ainakin käsitoitään, tai vieläko niitä joku lukee.
Täytyy sanoa ettei kyllä ainakaan itsellä tule luettua saatikka tänne mitään laitettua.
Paljon helpompi on instaan tai faceen äkkiä kuva napata ja jatkaa matkaa.

Mutta olen mukana Learn&Work kurssilla, jonka Kuopiolainen Snellman kesäyliopisto järjestää, sielä oppimateriaalissa oli tiedonjakokanavana vanha tuttu blogger. Ajattelinpa sitten kokeilla vieläkö se vanhasta muistista onnistuisi kirjoitella.

Kurssi käsittelee ketterää oppimista ja nimenomaan jatkuvaa oppimista työssä. Oppimista osana joka päiväistä työtä. Minulle on ollut puoli vuotta pelkkää oppimista,  kun yli 30 vuoden jälkeen vaihtaa työpaikkaa pitää olla valmis joka päivä etsimään tietoa ja soveltaa aikaisemmin opittuja uuteen työhön. Virheitäkin sattuu mutta niistäkin pitää ottaa opiksi.
Työssä menestyminen vaatii jatkuvaa oppimista ja mistäs se muusta olisi kiinni kuin itsestä ja omasta halusta oppia.
Jos olet aiheesta kiinnostunut voit kuunnella vaikka podcastin, jossa Leena -Maija Otala kertoo ketterästä oppimisesta.

Tämän päivän ja tämän viikon mietelause voisi olla: harkitse ennen kuin teet, ensimmäinen ajatuksesi ei ole välttämättä ole se ainoa oikea, harkitse ja kysy jos et ole varma.
Itsekritiikkiä on hyvä harrastaa, mutta muista olla myös itsellesi armollinen äläkä jää rypemään virheisiin, ota niistä opiksi ja tee seuraavalla kerralla paremmin.

Jotta jaksaa työssä pitää olla vastapainoksi harrastuksia ja mielekästä tekemistä vapaa-aikana. Vapaa-ajalla jää aikaa toisenlaiselle itsensä kehittämiselle, 

Vanha tuoli ja sen kolme kaveria on kevään aikana saanut uudet päälliset. Ommeltu Kelim, Nallelangoilla. 

Omasta hyvinvoinnista tulee pitää huolta monella tapaa, liikunta on osa sitä. Kun pyöräilee työmatkat jää illasta aikaa enemmän vaikka käsitöille, perheelle jne. 

Uusia tuulia

Vuosi sitten Tampereen Messuilta mukaan lähti timanttimaalaustyö, sen innoittamana tilasin muutaman uudenkin.

Tänä vuonna olin päättänyt ettei lankaa, jotain muuta pitää olla.
Makrameesolmut kiinnosti kovasti ja löytyihän niitäkin juttuja Messuilta.

Tänään piti testata.

 Eihän se nyt ihan mallin mukaan mennyt, mutta koskapa minä niin olisin tehnyt. Kuvakin on huono, mutta enpä ollut varma osaanko koko blogia enää päivittää.
Ohjeet oli kyllä melkoisen olemattomat näin aloittelijalle, ei niistä paljon apua ollut.

Vieläköhän sitä osais

Laiskanlinna

Eipähän ole tänne tullut laitettua mitää pitkäääääääään aikaa.
Mutta kyllä täällä olla pollotetaan .
Nyt on piha buumi menossa, eikä tule sukkaa eikä muutakaan, mutta pakkokos  se aina on.
Katsotaan vieläkö täällä joku käy vai onko mut unohdettu jo kokonaan

Nostalgia käsityö

Vanhuuden merkkejä. .........

Edellisestä kerrasta on jokunen 10 vuotta.

Lisää valoaiheita kaamoksen torjuntaan

Netin kätköistä ideoita, kun niitä vähän kehittää itse lisää,  syntyy tällainen.
Metallikehys,  Nalle lanka, liimaa ja valot.

Joulu tulla jollottaa

Tänä vuonnakin joulu tulee ennen kuin huomaamaan.
Joka vuosi Joulun tulo ylättää aivan kuin lumen tulo autoilijat.
Ihmettelen vain että mistä näitä tyhmiä kielikuvia kieleen tulee.

Minä ostin Tampereen messuilta tuotepaketin,  mutta eihän se nyt mennyt ihan loppuun asti ohjeen mukaan.
Mietin että mistä saan putken jonka päällä alan kovettaa lamppua, löytyi lasipurkki.  Miksi hyvää ideaa pilata, jätin purkin työn sisälle ja jätin kovetukset tekemättä.

Joskus jotain näytettävää ja välillä jotain aivan jonkin joutavaa

Pari tyynyä Nallesta ja Maijasta.

Punainen tyyny on oma malli, ihan samanlaista ei varmaan löydy mistään.

Vaalea punakuvioinen tyyny on Novitan malli. Jostain syystä ihastuin siihen heti, kun näin mallin. Nyt se on tehty ja tykkään siitä vieläkin.

Tankkarin neuleristeilyllä tulin neulonnan nopeuskilpailussa toiseksi ja sain ihanan pussillisen lankoja.
Mukana oli kaksi kerää Blend Bamboo lankaa josta kudoin tiskirättejä, tai kenties pölyrättejä.
Näitä on aivan ihana kutoa, tälläinen tapa tehdä kuvioita neuleseen on todella mukava.

Kangaspuut kesälomalle

 

Vihon viimen viimeiset matot kangaspuista ja kangaspuut kesälomalle.

 Aina on kuitenkin jotain, ihan ilman käsityötä ei osaa olla.
Muutaman kerran Kelimkurssi kevään ratoksi ja sieltä satona
taulun "paspikset".
Pojan ylioppilaskuva muutaman vuoden takaa oli väreihin sopiva.
Kehykset laitatin ammattilaisella Art Annamariassa Kokkolassa.

 

Ja aina on pari keskeneräistä, Kelim, vähän isompi projekti, saas nähdä annetaanko tämän olla kesä kaapissa ja jatkan sitten syksyn pimeinä iltoina.

Josko tässä pikku hiljaa siirtyis pihahommiin. Tänään vois siivota huvimajan, siellä tarkenee jo kovin oikein päiväkahvit juoda kevään lämmintä auringonpaistetta odotellessa, tuulelta suojassa.

TV-käsityö pitää olla. Tämä on Sandness Garnin Linen lankaa, jota tilasin käsityöristeilyllä. Malli nyt ei tietystikkään ollut se mitä olin ajatellut, mutta miten tuli mieleen kutoa niin yksin kertainen kuin ikinä, ihan oikein neuletta.

Viisi kuvaa arjesta

 

Äipän touhut-blogista sain haasteen viisi kuvaa arjesta.

No tässäpä näitä tulee, päivät kuluu näissä ympyröissä, 

 työkaluina, kalenteri, tietokone, kuplamuovi ja sen sellainen. Joinakin päivinä tuntuu, että kalenterissa ei riitä päivät eikä päivässä tunnit.

 

 Illalla kotona odottaa mies ja Tuisku-koira, molemmat ovat aina vailla lenkkikaveria.

Tuisku tuli meille puolivahingossa, minä joka aina olen sanonut ettei rakin rakkia meille laiteta, mutta kun pojan koira tarvi majapaikkaa täältähän se löytyi, ja jäädääkseen tais tulla Tuisku.

 Lenkkeilyn, uinnin, jumpan, hiihdon jne lisäksi tietysti käsitöitä laidasta laitaan. Matonkutominen on vielä hetken tovin tapetilla. Yksi loimi on vielä kesken ja sitten kangaspuut pääsee kesälomalle.

Kelim ompelu on se minun suuri intohimoni, jos se ei ole aikaisemmin vielä tullut selville, mutta myös kaikki muukin käsityö kiinnostaa, tikkaus, virkkaus, kahvipusseja on tullut kokeiltua jne.
Kuvassa on Kelimillä päällystetty tuoli ja alla trikoosta virkattu  matto.

Nyt syyhyis kynnet jo pihamaalle ja kasvihuoneeseen, mutta vielä täytyy malttaa hetki.

Viime aikoina on niin vähän enää tullut blogistaniassa seikkailtua, että onpa vaikea haastetta eteenpäin laittaa, mutta kokeillanpa Miraa Prinsessablogista ja aivan vain sen takia, että Mira oli edellisen postauksen Käsityöristeilyllä, yhtenä esittelijänä. Muutamalla sana vaihdettiin ja todella ihania juttuja on Miran blogissa.

Käsityöristeily Viking Line

 Matkalla käytiin ihailemassa Tyrvään kivikirkkoa

 Lauantai iltapäivästä Sunnuntaihin puoleen päivään vietettiin Naantalin kylpylässä

 Sunnuntaina Turun messukeskuksessa oli piha ja puutarhamessut

 Ja laivaan menoa odotellessa käytiin syömässä paikallisia herkkuja, jälkiruoka pitza naminami

 Ja laivalla soviittiin että kuvia saa ottaa ja omiin tarpeisiin julkaista.
Risteilyn oli järjestänyt Viking Line, Käsityöliike Katariina ja Keski-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset.

 Paikalla oli Sandnesgran langat ja edustaja Stephen Nyman ja vau mikä lauluääni.

 Ja tietysti käsitöitä tehtiin. Mukana olin noin 199 naista ja 1 mies. Osa oli tuttuja ja osa aivan outoja.
Meidän bussissa oli 39 innokasta käsityöihmistä.

Kelim piti tietysti ottaa mukaan ja ommellakin piti ennättää. Matkaseurana rakas sisareni.

Oli ihan pakko kokeilla

 

Niinpä oli minunkin ihan pakko kokeilla käsitikkausta, eli neuloa ranteilla huivi. Paksu lanka ja sekin kaksin kerroin.

Kivahan sitä on kaikkea kokeilla, johonkin jää koukkuun toiseen ei.

Eli ei tästä tullut mikään suuri intohimo...

mutta tämä on sitä. Luulin että mitään ei synny enää, mutta niin siinä vain käy, että kun kaivaa aidan, langat ja neulan esille on se vain niin mukavaa. Mutta mitähän tästä vois tulla, Kelmiä kummiskin pienehkölle aidalle ja puuvilla langalla eli Almina varastosta löytyi nämä langat.

Joskus ei mitään ja sitten kaikki valmistuu kerralla.

 Jossain välissä oli vain kasa lankoja ja alkuja josta ei näyttänyt tulevan mitään valmista.

 Sitten tuli Austerman Stepistä säärystimet, Kauhavan kangasaitan Lotte säärystimen mallilla.

 Nallesta onteloneuleella pipo, Novitan uusimmasta lehdestä löytyi tämä malli

Ja sitten pikkuiselle puku Viking Baby ull langasta. (Kuva kulma on aivan hassu)

Vielä kaiken huipuksi yksi mattoloimi odotti autotallissa ja se piti laittaa puihin ennen kun kangaspuut pääsee kesälomalle. 2 trikookudetta ja yksi ontelokude.

Jotain muuta

Kyllä valokuvaaminen on vaikeaa, koskaan ei saa hyvää kuvaa eikä ainkaan, jos ei vihti hakia muuta kameraa kuin puhelimen.
No näkee tästä nyt mistä on kyse.

Käytiin miehen kanssa Vaasassa vuoden vaihteen jälkeen, ja minä kävin odottaessa Vöyrin käsityöliikessä. Sieltä saa ristipistotöitä, joita en ole missään muualla nähnyt ja palvelu pelaa.  Niinkö näette toisesta sydämmestä jäi lanka vähän puuttumaan se tulee kirjekuoressa. Liinat ommellaan helmilangalla ristipistoina kalterikankaalle. Ei aavistusta mistä tulee nimi kankaalle, mutta kivaa jälkeä tulee ja näitä on tosi mukava ommella. Jopa minä joka en näe enää ommella tavallisia ristipistotöitä voin ommella tälläisiä.

Kangas on kivaa käsitellä ja reunat voi jättää ompelematta tai kääntää ja ommella. Minä joka en ole kaveri ompelukoneen kanssa jätin reunat ompelematta, purkasin vain reunoista muutaman langan ja jätän siihen.
Jos ompelee esim. kelimiä aidalle,  kankaan reunat purkautuu kokoajan ja lankoja roikkuu joka paikasta, jos ei huolittele reunoja ennenkuin aloittaa, mutta tämä kangas ei purkaannu samalla tavalla ollenkaan.
Langan saa oikein neulan kanssa irottaa, että se lähtee.
Minä olen tehnyt yhden liinan aikasemminkin ja reunat on laitettu samalla tavalla eikä niille ole tapahtunut yhtään mitään vaikka liina on ollut käytössä koko ajan.

Mattoja valmistuu

Mattoja valmistui tänä iltana... melkeen mitä nyt päät on solmimatta.
Minulle niistä kuului nämä kaksi, toiset kaksi matkasi siskon mukana.

Ylempi ontelokuteesta

 ja toinen trikookuteista.

Ylempi kudottu yhdellä sukkulalla ja alempi kolmella.
Loimi oli n 120 cm  leveä. 

Oli ihan pakko saada

 Mun oli ihan pakko saada pöllösukat, mutta eihän ne tässä kuvassa näytä miltään.
Jossain netin syövereissä näin pöllösukkia ja ne oli niin ihania.

En tiedä saako nämä enemmän näyttämään pöllöiltä, jos ompelis silmät.

Lanka on ruskea Austreman Step, puikot 2,5. Vähän olis varret voineet olla pitemmät, vielä jäi kerää jäljelle.
Varressa 20 silmukkaa puikolla ja kun pöllö tuli valmiiksi kavensin 18 silmukkaan.
Kantapään kudon aina samalla tavalla oikean puolen kierros kokonaan oikein ja nurja puoli nurin oikein.
En ole koskaan tykännyt tehdä "kantatilkkua", mutta näin kutoen se menee kuin huomaamatta.

 

Tulin käyneeksi perjantaina Suomalaisen Kirjakaupan alennusmyynnin lopetuksessa ja sieltä lähti mukaan aivan uusi tuttavuus. Mari Jungstedt, jonka kirjojen tapahtumat sijoittuu Gotlantiin ja Visbyyhyn. Kiva lukea kun on itsekkin joskus käynyt Visbyssä.
Kirjakin on ihan hyvä. Mukava löytää jotain uutta.

Hyvää sunnuntai aamua

 Jahas ja mitäs nämä sitten on.....

Joulun alla sain päähäni ostaa lasiruuku, joissa paloi joulunajan kynttilät ruokapöydällä. Kevät tulee ja kynttilät paloi loppuun. Torstaina paikallisessa sanomalehdessä oli juttua Martoista ja miten he tekevät kakkuvuokiin kukista hajuttomia asetelmia.

No siitähän se ajatus sitten lähti, pöydällä oli vanheneva kukkakimppu, ja laatikossa avattuja liivatelehtipusseja.
Samat kivet purkin pohjalle, jotka oli kynttiläasetelmissa ja kukista parhaat purkkiin ja päälle vettä johon liivatelehdet on liotettu.

Mitään en mitannut laitin kaikki liivatelehtijämät ja vettä tarvittava määrä ja sinne vaan. Hyvin näytti hyytyvän ja ihan kivat tuli. Kuvat vois olla paremmatkin, mutta idea näkyy näissäkin.

Purkin kivillä on tarinansa, olen osan niistä tuonut  ulkomaanmatkoilta, aina muutaman kiven kerralla.
Ensin ne oli tarjottimella kynttilöiden kanssa, sitten näissä purkeissa kynttilöiden kanssa.
Olen pessyt ne jo monta kertaa kynttilänvahasta, mutta luonnonmateriaali eihän niile mitään tapahdu, aina uusiokäytössä.

Nyt  toisenlaisiin hommiin, kirjanpitoja sunnuntaipäivän ratoksi.

Mummotauti

 

Näin iskee mummotauti. 

Kuvassa väri on aivan väärä, eli se on kaunis vihreä. Ei kirkas eikä imelä vaan oliskohan joku lehmuksen vihreä. Kuvio kyllä näkyy hienosti kuvassa.

Eli malli on jostain tiskirätistä, minä  vain kudoin yhtenä palana koko jutun. 

Lanka on Dropsin Safran kaksin kerroin. 100 % puuvillaa. Puikot 5,5

 

 

Ja kun vauhtiin pääsin kudoin vielä toisenkin, kuvion yksinkertaistin edellisestä, ja yksi ruutu on tyhjä,

siihen voi laittaa vaikka nimen tai syntymäajan tai mitä nyt keksitäänkin.

Kait se jonkinlaista mummoilua on tämäkin, kun mattoja vain tulee mistä niitä tuleekin.
Mutta hyvinpä ne nuorisollekin kelpas, uudet matot lattialle.
Nyt on puissa 120 cm leveää ontelokudematto.